Väitöstutkimus Auttin neideistä

YTM Mervi Auttin väitöskirjan ”ETSIMESSÄ NEITIKULTTUURI. 1900-luvun alun valokuvaajanaisia Rovaniemellä” tarkastustilaisuus pidettiin 8.5.2010.

Työn taiteellinen osuus oli nähtävissä 8.5.2010: Auttin neidit -valokuvanäyttelyn taltiointi F-talon ala-aulassa ja Vastaväittäjänä toimi dosentti Tutta Palin ja kustoksena professori Marja Tuominen.

VÄITÖSTUTKIMUKSEN TIIVISTELMÄ

ETSIMESSÄ NEITIKULTTUURI
1900-luvun alun valokuvaajanaisia Rovaniemellä

Väitöskirjani on monitieteinen sekä taiteiden ja tieteiden välinen tutkimus rovaniemeläisistä valokuvaajasisaruksista Lyyli (1898-1950) ja Hanna
Auttista (1901-1996), joita kutsuttiin Auttin neideiksi. Lähteenäni ovat heistä otetut albumivalokuvat ja heidän itsensä ottamat kuvat. Tutkin valokuvien kautta ilmenevää elämää mikrohistoriallisella otteella eri keinoin: tutkimustekstinä, valokuvanäyttelynä ja historiallisena dokumenttielokuvana. Niiden yhteisenä nimittäjänä on visuaalisuus.

Valokuvaus oli 1900-luvun alussa vielä suhteellisen uusi innovaatio, modernin ilmaus, ja sen eri tehtävissä toimiminen antoi naisille tilaa
ennalta määriteltyjen sosiaalisten kuvioiden purkamiseen. Ammatti emansipoi valokuvaajanaisia myös liikkumisen suhteen. Muutoksessa oleva Rovaniemi, ”ei kylä eikä kaupunki”, antoi Auttin neideillekin mahdollisuuden monien epäsovinnaisten valokuvien ottamiseen. He olivat mikrohistorian esiin nostamia tyypillisiä poikkeuksia, vaikka valokuvaajan ammatin harjoittaminen sinänsä ei tuohon aikaan ollut naisille poikkeuksellista. Näen valokuvaajan ja valokuvaamoapulaisen työn yhtenä aikakauden naisammateista sairaanhoitajattarien, opettajattarien, postineitien ja piikojen rinnalla.

Pohtiessani niitä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia reunaehtoja, joiden mukaan eritoten ylä- ja keskiluokkaisten, porvariskulttuuriin kuuluvien,
naimattomien naisten oletettiin toimivan, painottui menneisyydessä eläneissä sukulaisnaisissa ammatin lisäksi juuri heidän siviilisäätynsä. Laajennan sen neitikulttuuriksi kaikkine mahdollisuuksineen mutta myös siihen kohdistuvine vastustuksineen. Positiivisimmillaan neitikulttuuri avasi naisten mahdollisuuksia riippumattomuuteen itsemääräämisoikeuteen. Naisten naimattomuuden yhteydessä voi puhua moniulotteisesta käsitteestä vapaus –
joka tosin oli diskurssien rajaamaa ja säätelemää. Neitikulttuurissa elävät olivat välitilassa, joka piti sisällään monia uusia toiminnan tiloja, myös vastarinnan, mahdollisuuksia.

Auttin neidit olivat niin kutsuttuja uusia naisia, ja heidän valokuvistaan välittyvät viestit purkavat pohjoiseen yleisesti liitettyä käsitystä
perifeerisyyttä ja takapajuisuudesta. Ne haastavat ja täydentävät kuvaa pohjoisen keskuksen kulttuurista. Paikallisesti kuvat purkavat Lapin sodan
kollektiiviseen muistiin piirtämiä ikonisia kliseitä, menneisyyden näkemistä ahdistavina raunioina.

Mervi Autti